2. Sijamuodot
Saksan kielessä on neljä sijamuotoa: nominatiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi.
Alla olevasta taulukosta käy ilmi, miten artikkelit ja substantiivit taipuvat sijamuodon, suvun sekä luvun mukaan.
| Määräiset ja epämääräiset artikkelit | ||||
|
Maskuliini |
Feminiini |
Neutri |
Monikko |
|
| Nominatiivi |
der, ein Tisch |
die, eine Katze |
das, ein Haus |
die, — Bücher |
| Akkusatiivi |
den, einen Tisch |
die, eine Katze |
das, ein Haus |
die, — Bücher |
| Datiivi |
dem, einem Tisch |
der, einer Katze |
dem, einem Haus |
den, — Büchern |
| Genetiivi |
des, eines Tisches |
der, einer Katze |
des, eines Hauses |
der, — Bücher |
Perusmuoto, nominatiivi, on lauseen subjektin sijamuoto. Sitä käytetään myös seuraavien verbien kanssa: sein, werden ja bleiben. Alla olevassa esimerkissä ”Die Frau” on lauseen subjekti ja on siten nominatiivimuodossa.
Akkusatiivi on lauseen objektin sijamuoto, joten se vastaa kysymykseen Wen? (Kenet?/Ketä?) tai Was? (Minkä?/Mitä?). Alla olevassa esimerkissä ”einen Rock” on akkusatiivimuodossa, sillä se on lauseen objekti.
ESIMERKKI:
Die Frau kauft einen Rock. Nainen ostaa hameen.
Akkusatiivia käytetään myös vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Wie oft? (Kuinka usein?), Wie lange? (Kuinka pitkään?) and Wie viel? (Kuinka paljon?), sekä tiettyjen prepositioiden kanssa (joista kerrotaan tarkemmin kappaleessa 8).
ESIMERKKEJÄ:
Wir gehen jeden Tag zusammen spazieren.
Käymme joka päivä yhdessä kävelyllä.
Ich habe ein Jahr in Berlin gewohnt.
Asuin vuoden Berliinissä.
Datiivia käytetään vastatessa kysymykseen: Wem? (Kenelle?). Sitä käytetään myös eräiden verbien, kuten helfen (auttaa) kanssa (kts. toinen esimerkki alla). Saksan kielessä on täten tärkeä oppia, että tietyt verbit vaativat niiden kanssa käytettävistä substantiiveista tai pronomineista tietyn sijamuodon (rektio). Myös jotkut prepositiot vaativat datiivin (kts. kappale 8).
ESIMERKKEJÄ:
Ich gebe meinem Freund ein Geschenk.
Annan ystävälleni lahjan.
Die Frau hilft ihrer Tochter beim Umzug.
Nainen auttaa tytärtään muutossa.
Genetiivi osoittaa vuorostaan omistamista ja vastaa siten kysymykseen Wessen? (Kenen?). Genetiivi osoittaa myös kokonaisuuden osaa.
ESIMERKKI:
Ein Teil der finnischen Bevölkerung spricht Schwedisch.
Osa Suomen väestöstä puhuu ruotsia.
Hyvin usein puhekielessä datiivia vaativa “von”-prepositio korvaa genetiivirakenteen.
ESIMERKKI:
Das ist das Auto meines Bruders. ⇒ Das ist das Auto von meinem Bruder.
Tämä on veljeni auto.
Huom! Der Dativ ist dem Genetiv sein Tod! Nykyään datiivia käytetään yhä enemmän ja se korvaa usein genetiivin varsinkin puheessa.