Ruotsin kielessä on kolme sanajärjestystä: päälauseen suora tai käänteinen sanajärjestys ja sivulauseen sanajärjestys.
Päälauseen tunnistaa siitä, että se sisältää itsenäisen ajatuksen ja pystyy muodostamaan yksinään järkeenkäyvän virkkeen. Sivulause täydentää tai tarkentaa päälauseen tarjoamaa tietoa, eikä se ole mielekäs yksinään ilman päälausetta.
Sivulauseen sanajärjestys on aina suora.
Sanajärjestyksen muistisääntönä on KONSUKIEPRE. KON tarkoittaa konjunktioita ja kaikkia muita rakenteita, jotka aloittavat sivulauseen. SU tarkoittaa subjektia, KIE tarkoittaa kieltosanoja ja kaikkia muita liikkuvia määreitä, ja PRE tarkoittaa predikaattia.
Seuraavassa esimerkissä sivulauseen alku on lihavoitu.
Det är kul att jag redan kan gå hem.
On kivaa, että voin jo lähteä kotiin.
Alistuskonjunktiot
Yleisiä sivulauseen aloittavia alistuskonjunktioita ovat mm.:
att = että
när, då = kun
fast = vaikka
fastän, även om = vaikka(kin)
om = jos
eftersom = koska
innan, förrän = ennen kuin
för att, så att = jotta
medan = sillä aikaa kun
tills = kunnes
ju – desto = mitä – sitä
Sivulause voi myös olla ennen päälausetta. Tässäkin tapauksessa sivulauseen sanajärjestys on KONSUKIEPRE. Päälauseen sanajärjestys vaihtuu käänteiseksi (predikaatti ennen subjektia):
Eftersom litteratur inte är ett av mina intressen, läser jag inte så mycket.
Koska kirjallisuus ei ole yksi mielenkiinnon kohteistani, en lue kovin paljoa.
Relatiivilause
Relatiivilauseissa on myös sivulauseen sanajärjestys. Relatiivilauseen aloittavia sanoja ovat mm.:
som = joka, mikä, jotka, mitkä
vilket = mikä, mitä
vars = jonka, joiden
där = jossa
dit = jonne
då = jolloin
Det är någonting som Jesse inte förstår.
Se on jotain, mitä Jesse ei ymmärrä.