Verbi ilmaisee tekemistä tai olemista. Ruotsissa verbimuodot ovat samanlaisia yksikössä, monikossa ja kaikissa persoonissa, mutta ne taipuvat eri aikamuodoissa. Ruotsin verbeillä on infinitiivi- eli perusmuoto, preesens, imperfekti sekä supiini. Supiini on verbin 4. muoto, jonka avulla muodostetaan perfekti ja pluskvamperfekti lisäämällä siihen ha-apuverbi seuraavasti:

infinitiivi titta -> supiini tittat

• perfekti: har tittat

Han har tittat på TV ganska mycket.

Hän on katsonut aika paljon televisiota.

 

• pluskvamperfekti: hade tittat

Han hade tittat på TV ganska mycket.

Hän oli katsonut aika paljon televisiota.

Ruotsissa verbit jaotellaan neljään eri taivutusluokkaan. Kukin verbi taipuu aikamuodoissa oman taivutusluokkansa mukaisesti.

I taivutusluokka

Suurin osa ruotsin kielen verbeistä kuuluu tähän ryhmään. Jokainen niistä päättyy a-kirjaimeen. Preesensin pääte on –ar, imperfektin pääte on –ade.

II taivutusluokka

Toisessa taivutusluokassa preesensin pääte on –er ja imperfektin pääte voi olla joko –de tai –te. Kun verbin vartalo päättyy soinnilliseen konsonanttiin, pääte on –de, ja kun se päättyy soinnittomaan konsonanttiin eli kirjaimiin k, p, t, s tai x, pääte on –te. Verbin vartalon saa selville poistamalla –er-päätteen preesensmuodosta.

III taivutusluokka

Tähän ryhmään kuuluvat yksitavuiset verbit, sekä muutamat yksitavuisista verbeistä johdetut verbit. Preesensin pääte on –r, imperfektin pääte on –dde.

IV taivutusluokka eli vahvat ja epäsäännölliset verbit

Vahvat ja epäsäännölliset verbit katsotaan usein kuuluvaksi samaan taivutusluokkaan. Niillä ei ole mitään yhtenäistä imperfektipäätettä. Sekä vahvat että epäsäännölliset verbit on opeteltava ulkoa.

Futuuri ilmaisee, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Se voidaan ilmaista seuraavilla tavoilla:

• preesens + tulevan ajan ilmaus
• ska + infinitiivi
• kommer att + infinitiivi
• tänker + infinitiivi
  

Jag ska hitta något för huvudvärken.

Aion löytää jotain päänsärkyyn.