Tiedätkö sen tunteen, kun sydämen tykyttäessä kahtasataa mielessäsi vilisee vain verbien taivutusluokkia ja konsukiepre-muistisääntöjä, vaikka suusta pitäisi saada ulos järkevä lause ja vielä mahdollisimman hyvin lausuttuna? Itselleni tämä on tuttu tunne, kun yritän puhua vierasta kieltä ensimmäisiä kertoja luokkahuoneen ulkopuolella. Varsinkin, jos keskustelukumppanina on natiivipuhuja, jonka pelkään arvioivan jokaista sanaani kuin punakynää heiluttava kieltenopettaja. Oletko koskaan pohtinut, mistä moinen jännittäminen johtuu? Omalla kohdallani tilanteet kuitenkin päättyvät lopulta siihen, että tuuletan mielessäni uskallusta avata suu vieraalla kielellä. Ramppikuumeelle ei siis tunnu…
