Olin 17, kun vietin vuoden opiskelijavaihdossa Etelä-Saksassa. Olin opiskellut saksaa koulussa jo pitkään, ja vaihtovuoden jälkeen puhuin sitä sujuvasti. Minun ei tarvinnut enää muistella sanoja tai kielioppisääntöjä, vaan osasin sanoa kaiken minkä halusin automaattisesti. Juttelin ystävieni kanssa puhelimessa tuntikausia saksaksi. Höpötimme ihastuksista ja viikonlopun suunnitelmista niin kuin ketkä tahansa teinitytöt. Muistan vieläkin, miten mahtavalta se tuntui ja miten iloinen olin kielitaitoni kehityksestä. Tuli hyvästien aika, kuukaudet kuluivat ja yhteydenpito hiipui. Muutaman vuoden kuluttua en enää nähnyt, kuullut tai puhunut saksaa…
