Sanoilla pääset pitkälle – Miksi sanaston opiskelu on niin tärkeää toisen ja vieraan kielen oppimisessa?

Kuten ensimmäisessä kirjoituksessa jo mainittiin, sanasto oli pitkään aliarvostettu osa-alue kieltenoppimisen kentällä. Viimeisten vuosikymmenten aikana se on kuitenkin siirtynyt periferiasta keskeiseen asemaan: jo nopea silmäys viimeaikaiseen kielitieteelliseen tutkimukseen (1) osoittaa, että tämä “vieraiden kielten oppimisen Tuhkimo” (2) on saanut yhä enemmissä määrin huomiota osakseen.

Tästä tyytyväisenä toteamme, että sanasto on kaiken saamansa huomion arvoinen. Uskomme sanojen – mukaan lukien niiden merkityssisältöjen, oikeinkirjoituksen, ääntämisen, oikean käyttöyhteyden ja taivutuksen – oppimisen olevan avainasemassa uuden kielen omaksumisprosessissa. Seuraavassa kolme hyvää syytä sille, miksi sanaston aktiivinen kartuttaminen ja kehittäminen on vaivan arvoista:

1. Sanasto on avain kommunikaatioon

Suurimmalle osalle oppijoista kielten opiskelun perimmäinen tarkoitus on pystyä kommunikoimaan uudella kielellä. Ellet halua turvautua kokonaan ei-kielellisiin viestintätaitoihin, sanaston hallinta ei ole ainoastaan tärkeä vaan välttämätön taito vieraassa kieliympäristössä.

Kokenut kieltenopettaja ja tutkija Keith S. Folse on tutkinut sanastoon liittyviä myyttejä. Ensimmäinen Folsen nimeämistä myyteistä kuuluu: “Sanasto ei ole vieraan kielen oppimisessa yhtä tärkeä kuin kielioppi tai muut osa-alueet” (3). Kumotessaan tätä kovin tyypillistä harhakäsitystä Folse toteaa, että hänen pahimmat epäonnistumisensa kommunikaatiossa ovat tapahtuneet juuri silloin, kun häneltä on puuttunut tilanteeseen liittyvä sanasto. Folse kertoo anekdootin yrityksestään ostaa jauhoja japanilaisesta pikkukaupasta tuntematta japaninkielistä sanaa “jauho”. Toivottuja tuloksia ei tuonut se, että Folse tiesi useammankin kieliopillisesti virheettömän ilmauksen jauhojen pyytämiselle, kuten ei myöskään yritys kuvailla jauhoa leivän esiasteeksi. Pitkän ja turhauttavan tunnin jälkeen Folse lähti kaupasta – ilman jauhoja.

Sille on syynsä, että tapaamme matkustaa sanakirjan, emme kielioppiopuksen kanssa. Kuten brittiläinen kielitieteilijä David A. Wilkins asian ilmaisee: “ilman kielioppia voidaan ilmaista hyvin vähän, ilman sanastoa ei yhtään mitään” (4).

2. Rikas sanavarasto mahdollistaa keskittymisen muiden kielellisten taitojen kehittämiseen

Sanasto on keskeisen tärkeää, mutta entä muut ulottuvuudet? Eikö kielenhallinnan muihin osa-alueisiin tarvitse kiinnittää lainkaan huomiota?

Tietenkin tarvitsee. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että sanavaraston laajentamisella on suora  myönteinen vaikutus kielitaidon kehittymiselle kokonaisuudessaan. Kielitieteilijä Paul Nation korostaakin, ettei sanasto ole itseistarkoitus, vaan rikas sanavarasto tekee puhumisesta, kirjoittamisesta sekä kuullun ja luetun ymmärtämisestä helpompaa. (5) Kun työmuistisi ei kuormitu sanan oikeaan käyttöyhteyteen, oikeinkirjoitukseen ja lausumiseen liittyvästä epäröinnistä, voit keskittyä ylemmän tason kielellisiin seikkoihin, kuten oikeiden lauserakenteiden käyttämiseen sekä käynnissä olevaan keskusteluun tyylillisesti sopivien ilmaisujen valintaan.

Kielenhallinnan eri osa-alueiden vastakkainasettelun sijaan onkin hyvä ajatella sanastoa peruskalliona, jonka varaan kokonaiskielitaito rakentuu.

3. Mitä enemmän sanoja osaat, sitä helpommin opit niitä lisää

Sanastoa opitaan keskittyneen, tietoisen opiskelun kautta, mutta vielä yleisemmin epäsuorasti kuunnellessa ja lukiessa, jolloin tuntemattomien sanojen merkitys päätellään asiayhteyden antamien vihjeiden perusteella.

Tämän tyyppinen tahaton oppiminen on kuitenkin mahdollista vain, jos ennestään tuntemattomien sanojen määrä puheessa tai tekstissä on vähäinen. (6). Toisin päin ilmaistuna: oppijan sanavaraston on oltava riittävän laaja, jotta uusien sanojen oppiminen kontekstin kautta voi onnistua. Tästä on haittaa sanastoa heikosti hallitseville kielenoppijoille, mutta samalla se tarkoittaa, että “paljon sanoja tuntevat oppijat pystyvät hyödyntämään osaamiaan sanoja oppiakseen niitä yhä lisää”. (3)

Joten seuraavan kerran opiskellessasi muista, että sanavaraston kartuttaminen parantaa myös kykyäsi oppia lisää: ponnistelusi palkitaan yhä tehokkaamman ja vaivattomamman sanaston oppimisen muodossa!

 

Kiitos, että käytit aikaasi artikkelin lukemiseen. Toivottavasti onnistuimme motivoimaan sinua jatkamaan opiskeluja sanaston parissa! Maaliskuussa paneudumme siihen, miten itse asiassa opimme uusia sanoja. Ethän sillä välin unohda kommentoida – olisi hienoa esimerkiksi kuulla, millainen rooli sanastolla on ollut sinun kieliopinnoissasi!

Iloa kielen oppimiseen, sanoilla pääset pitkälle!

Timo-Pekka

WordDive-tiimi

Lähteet:

(1)Lisää sanastoa, sen oppimista ja opettamista käsittelevästä tutkimuksesta ks. esim.:

Folse, Keith S. (2004). Myths about Teaching and Learning Second Language Vocabulary: What Recent Research Says. TESL Reporter 37(2) 1-13;

Meara, Paul (2002). The rediscovery of vocabulary. Second Language Research, 18(4), 393-407;

Nissilä, Leena (2011). Viron kielen vaikutus suomen kielen verbien ja niiden rektioiden oppimiseen. Acta Univ. Oul., Oulu., 70-79;

Sánchez, Aquilino & Manchón, Rosa M. (2007). Research on Second Language Vocabulary Acquisition and Learning: An Introduction. International Journal Of English Studies 7(2), vii-xvi.

(2)Beheydt, Ludo (1987). The semantization of vocabulary in foreign language learning. System 15(1), 55-67.

(3)Folse, Keith S. (2004). Vocabulary Myths: Applying second language research to classroom teaching. University of Michigan Press, Ann Arbor.

(4)Wilkins, David A. (1972).Linguistics in language teaching. Edward Arnold, London.

(5)Nation, Paul (1994). New Ways in Teaching Vocabulary. TESOL.

(6)Nation, Paul (1990). Teaching and Learning Vocabulary. Newbury House, New York.