Muistan ensimmäisen kerran, kun vierailin espanjankielisessä maassa. Olin 10-vuotias ja matkustanut Kanariansaarille isoäitini kanssa. Pienestä suomalaistytöstä Teneriffa tuntui paratiisilta.
Myöhemmin asuin perheeni kanssa Manner-Espanjassa vuosia, ja vaikka kävin suomalaista koulua ja suurin osa kavereistani oli suomalaisia, iloitsin kaikista eniten päivittäisistä kohtaamisista ja keskusteluista paikallisten kanssa. Ihastukseni espanjan kieleen ja kulttuurin syveni sitä mukaa, mitä paremmin opin sitä puhumaan ja tuntemaan.
Vaikka ensikohtaamisestani espanjan kielen kanssa on lähes 20 vuotta, enkä tällä hetkellä juurikaan käytä sitä arjessani, se tulee olemaan aina lempikieleni.
Ainakin oman kokemukseni perusteella olen vahvasti sitä mieltä, että jos haluaa oppia puhumaan jotain kieltä kunnolla, siihen kannattaa muodostaa positiivinen tunneyhteys.
Positiivinen tunneyhteys – kutsutaan sitä nyt vaikka rakkaudeksi – tuottaa vahvaa sisäistä motivaatiota kielen oppimiseen.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yksinkertaisesti haluat oppia koko ajan lisää. Suorastaan janoat ymmärtää kieliopin monimutkaisimpiakin kiemuroita ja erilaisten ilmaisujen sävyjä ja vivahteita!
Rakkaus kieleen ei ole sama asia kuin motiivi sen opiskeluun. Rakkaus on jotain syvempää, jotain henkilökohtaisempaa, merkityksellisempää ja pysyvämpää. Sellaista, joka kestää alkuhuuman haihtumisen ja pienet pettymykset matkan varrella.
Kipinän syttymiseen tarvitaan yhteisiä kokemuksia ja kohtaamisia.
A mighty mix of language learning professionals, engineers, designers, user interface developers, gamers and psychologists.
Ei kommentteja