Mikä on paras tapa oppia sanastoa? Kuusi ihanteellisen metodin ominaisuutta

Sanasto ei ole enää aliarvostettu, toissijainen osa-alue kielenoppimisessa. Vaikka sanasto onkin tutkimuksen piirissä saanut kasvavaa huomiota osakseen, vaikuttaa kuitenkin valitettavasti siltä, että uudet tieteelliset tutkimustulokset eivät ole täysin tavoittaneet toisen ja vieraan kielen opetusta käytännön tasolla (1). Vaikka sekä opettajat että kielenopiskelijat yleensä tiedostavat sanaston merkityksen uuden kielen hallinnalle, laajasti sovellettavista, tehokkaista sanaston opettamis- ja oppimismetodeista on edelleen kova puute. Jotkut kieltenopettajat ajattelevat sanaston oppimisen hoituvan itsestään (2), jotkut kieltenoppijat taas saattavat kokea sen vain puuduttavana sanalistojen ulkolukuna.

Scarcella ja Oxford (3) hahmottelevat paljon lainatussa artikkelissaan uutta, tutkimukseen perustuvaa ja erityisesti aikuisopiskelijoille suunnattua lähestymistapaa toisen kielen sanaston opettamiseen. Artikkelissa esitetyn sekä muun relevantin tutkimuskirjallisuuden pohjalta olemme koonneet listan ominaisuuksista, jotka kannattaa ottaa huomioon etsittäessä ihanteellista tapaa oppia tai opettaa toista ja vierasta kieltä. Jos toivot sanaston oppimisen olevan mahdollisimman tehokasta, vaivatonta ja nopeaa, varmista, että valitsemasi metodi…

1. … on räätälöity ja oppijakeskeinen

Sattumanvaraisuuden sijaan sanaston opetuksen pitäisi olla räätälöity oppijan yksilöllisten tarpeiden, oppimistyylien ja tavoitteiden mukaisesti (3). Jos oppijan pääasiallinen motivaatio kielenopiskelulle on matkustaminen, tarvittava keskeinen sanasto ei ole sama kuin silloin, kun kieltä opiskellaan esimerkiksi akateemisiin tarkoituksiin. Ihanteellinen sanaston oppimismetodi huomioi myös oppijoiden yksilölliset eroavaisuudet, joiden on osoitettu vaikuttavan suuresti sanaston oppimisprosessiin kokonaisuudessaan (4). Lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää oikean vaikeustason löytämiseen: liian vaikeat harjoitustehtävät eivät juurikaan edistä sanaston kehittymistä, mikä saattaa helposti johtaa oppijan turhautumiseen ja koko oppimisprosessin näyttäytymiseen ylivoimaisena (1).

2. …edistää oppijan autonomiaa

Kuten Paul Nation (5) toteaa: “Huolimatta siitä, mitä opettaja tekee tai mitä kurssikirja sanoo, loppujen lopuksi varsinaisen oppimisen tekee aina oppija itse”. Sanaston opiskelun tulokset ovat huomattavasti paremmat, jos oppija itse ohjaa ja ottaa vastuun omasta oppimisestaan (5) – on sanomattakin selvää, ettei opettaja voi koskaan vain “siirtää” uusia sanoja oppijan pitkäkestoiseen muistiin.

3. …tarjoaa ja kehittää tehokkaita sanaston oppimisstrategioita

Jotta oppija voisi onnistuneesti itse vastata oppimisestaan, on hänen tiedettävä, miten oppia tehokkaasti. Perinteisesti sanaston oppimisstrategioiden opettamiseen ei liiemmin ole panostettu (3), mutta viimeisten vuosikymmenten aikana painopiste on siirtynyt tehokkaiden oppimisstrategioiden tarjoamiseen kieltenopiskelijoille (6). Näillä tarkoitetaan “tiettyjä toimia, joilla oppija pyrkii tekemään oppimisesta helpompaa, nopeampaa, miellyttävämpää, itseohjautuvampaa, tehokkaampaa ja helpommin siirrettävää uusiin tilanteisiin” (7). Hyvin kehittyneet oppimaan oppimisen taidot (eng. learning-how-to-learn) varustavat oppijan jatkamaan kieliopintojaan itsenäisesti myös luokkahuoneen ulkopuolella (6).

4. …mahdollistaa oman kehityksesi seuraamisen

Kielen oppiminen on pitkäaikainen prosessi, joka saattaa olla turhauttavaa tai jopa pettymystä tuottavaa, jollei riittävää vuorovaikutusta tapahdu. On hyvin tärkeää, että oppija voi tarkkailla omaa kehitystään ja saada sitä kautta kannustusta kieliopintojensa jatkamiselle. Jo yksinkertainen tilasto opituista sanoista voi tarjota oppijalle onnistumisen tunteen ja tehdä sanaston oppimisesta päämääräorientoituneempaa pilkkomalla pitkän prosessin pienempiin, lyhyemmän aikavälin tavoitteisiin. (5)

5. … huomioi sanaston omaksumisen monimutkaisen luonteen

Sanaston oppiminen ei ole helppoa. Juuri siksi onkin tärkeää valita oppimismetodi, joka pohjautuu ymmärrykselle ja tietämykselle itse sanaston omaksumisprosessin kompleksisuudesta: tämä monivaiheinen ja vähitellen karttuva prosessi voi toimia tehokkaasti vain, jos sen eri vaiheissa pystytään vastaamaan tiettyihin, juuri siinä kyseisessä vaiheessa oppijalle keskeisiin tarpeisiin. Sanasto kehittyy vielä tehokkaammin, jos oppija itse on tietoinen siitä, mitä sanan osaaminen itse asiassa tarkoittaa ja millainen on tuohon osaamiseen johtava oppimisprosessi (3) – tämän tietoisuuden lisääminen on luonnollisesti yksi tämän blogin tärkeimmistä tavoitteista!

6. …opettaa sanoja oikeassa asiayhteydessä vaihtelevien ja monimuotoisten aktiviteettien avulla

Sanaston opiskelu on perinteisesti usein koettu yksitoikkoiseksi sanalistojen ulkoaopetteluksi. Tämänkaltaisten, sanoja täysin asiayhteydestä irrallaan opettavien aktiviteettien on kuitenkin osoitettu olevan tehottomampia kuin sellaisten harjoitusten, joissa opiskeltaville sanoille tarjotaan asiayhteys. Vaikka sanojen tietoista, suoraa opiskelua myös tarvitaan, sanojen oppiminen epäsuorasti asiayhteyden kautta opiskeltavaa kieltä lukiessa tai kuunnellessa edistää merkittävällä tavalla vieraan kielen sanaston omaksumista. (3) Toisaalta tutkimukset ovat myös osoittaneet, että useita aisteja käyttävä sanaston opetus (esimerkiksi yhdistämällä kirjoitettuja sanoja kuviin ja ääneen) johtaa parhaimpiin ja pitkäaikaisimpiin oppimistuloksiin. (8)

Miten WordDive sitten vastaa näihin odotuksiin, joita tutkimukseen pohjautuvalle, modernille ja tehokkaalle sanaston oppimismetodille on tässä artikkelissa asetettu? Vastaamme tähän kysymykseen ensi kuussa WordDiven keskeisimpiä ominaisuuksia läpikäyvässä artikkelissa, joka on omistettu kaikille teille WordDiven nykyisille ja tuleville käyttäjille!

Mukavaa loppukesää kaikille – iloa kielen oppimiseen!

Mona
WordDive-tiimi

Lähteet:

 (1) Duppenthaler, Peter (2007). Vocabulary Acquisition: The Research and Its Pedagogical Implications.

(2) Nation, Paul (1990). Teaching and learning vocabulary. New York: Newbury.

(3) Oxford, Rebecca & Robin Scarcella (1994). Second Language Vocabulary Learning Among Adults: State Of The Art In Vocabulary Instruction. System, 22(2): 231-243.

(4) Wu, Jing (2011). Study on Learning Style-based Computer-assisted Vocabulary Learning. Paper presented at International Conference “ICT for Language Learning” (4th edition).

(5) Nation, Paul (1998). Helping learners take control of their vocabulary learning. GRETA 6(1): 9-18.

(6) Wonga, Lillian L.C. & David Nunan (2011). The learning styles and strategies of effective language learners. System 39(2), 144–163.

(7) Oxford, Rebecca (1990). Language learning strategies: What every teacher should know. New York: Newbury House.

(8) Tight, Daniel G. Perceptual Learning Style Matching and L2 Vocabulary Acquisition. Language Learning 60(4), 792–833.