Mikä on paras ikä oppia uusi kieli?

Lapset omaksuvat uusia kieliä yhtä vaivattomasti kuin sienet imevät vettä, mutta eri ikäisistä aikuisista vieraan kielen oppiminen tuntuu vaikealta, ellei joskus jopa mahdottomalta. Tai siltä ainakin vaikuttaa.

Tällä kertaa keskitymme kysymykseen: Mikä on paras ikä uuden kielen oppimiselle? Entä onko jokin tietty ikä tässä suhteessa toista parempi?

Monet uskovat, että menestyminen kieliopinnoissa riippuu siitä, miten nuorena on altistunut vieraalle kielelle. 1950-luvun lopussa neurolingvistien piirissä esitettiin tätä kuvaava kriittisen periodin hypoteesi. Ajatus biologiaan perustuvasta, kielenoppimiselle otollisesta ajanjaksosta muuttui yleiseksi selitykseksi sekä lasten oletetulle menestykselle että aikuisten oletetulle epäonnistumiselle kieliopinnoissa. (1)

“Mitä aikaisemmin, sen parempi” -nyrkkisääntö on kuitenkin kasvavassa määrin kyseenalaistettu. (2) Kriittisen periodin olemassaoloa ei sinällään kielletä, mutta ikää ei enää pidetä ainoana tai edes kaikkein merkittävimpänä kielenoppimiseen vaikuttavana tekijänä. (3)

Pohdimme tässä artikkelissa tarkemmin ikäkysymystä. Toivomme pystyvämme tarjoamaan sinulle riittävästi syitä jatkaa kieliopintoja – iästä riippumatta. 

Lapset oppivat luonnollisesti, aikuiset oppivat paremmin

Kielenoppimisen ikämyyttiä pohdittaessa on syytä muistaa muutama asia. Ensinnäkin iän vaikutuksia käsittelevä tutkimus on pääasiassa keskittynyt tutkimaan maahanmuuttajien toisen kielen taitoja. Toiseksi taitojen analyysi on perustunut siihen, minkä ikäisinä he ovat uuteen kieliympäristöön saapuneet. Aikaisen altistumisen uudelle kielelle luonnollisessa ympäristössä on osoitettu olevan selkeä etu, mutta tätä ei saisi yleistää koskemaan myös esimerkiksi koulussa tai kielikurssilla tapahtuvaa oppimista. (4)

Itse asiassa järjestelmällisen ja tavoitteellisen kielenoppimisen tapauksessa aikuiset oppivat paremmin, koska he ovat parempia oppijoita. Tämä tarkoittaa, että aikuisten oppijoiden kognitiivinen kehitys äidinkielessä on luonnollisesti pidemmällä, he kykenevät korkeamman tason assosiointiin sekä yleistämään ja ymmärtämään teorioita yhdistämällä uutta kielellistä tietoa jo olemassa olevaan tietoon. (5)

Vaikka oppijakohtaiset edellytykset vaihtelevat, tutkimukset osoittavat, että aikuisten kognitiivinen ja kielellinen kapasiteetti on yleisesellä tasolla parempi. (6) Mitä tulee sanaston ja kielen rakenteiden oppimiseen, aikuisikä on paremminkin hyöty kuin haitta. (5) 

Ääntäminen – aikuisen kielenoppijan heikko kohta?

Eräs seikka, josta tutkijat näyttävät olevan yhtä mieltä on se, että nuoremmat oppijat omaksuvat vaivattomammin syntyperäisen kaltaisen aksentin. Jotkut tutkimukset jopa esittävät, että ellei kielelle altistuminen tapahdu lapsena, oikean aksentin oppiminen on lähes mahdotonta. (3)

Tutkimukset ovat kuitenkin myös osoittaneet, että ääntäminen on vähiten tärkeä osatekijä kielenhallinnan kokonaisuudessa: voimakaskaan vieras aksentti ei välttämättä merkittävästi vähennä ymmärretyksi tulemista. (3) On täysin mahdollista  olla sujuva vieraan kielen käyttäjä ja puhua vaivattomasti ja itsevarmasti, vaikka ääntäminen ei kuulostaisikaan syntyperäiseltä.

Lopuksi on vielä syytä mainita, että jopa ne tutkimukset, jotka viittaavat oikean ääntämisen oppimisen vaikeutumiseen iän karttuessa, myöntävät, että tämä seikka on luonteeltaan pikemminkin suuntaa-antava kuin järkähtämätön laki. (3) Jos olet motivoitunut, valitset tehokkaan oppimismenetelmän ja harjoittelet, voit merkittävästi parantaa ääntämistäsi. 

Uutta kieltä siis voi oppia missä iässä tahansa. Jotkut kielenoppimisen osa-alueet saattavat olla haastavampia vanhemmille oppijoille, ja oppimistapamme muuttuvat iän myötä. Kenenkään kieliopinnot eivät silti ole tuomittuja epäonnistumaan tai onnistumaan iän takia. WordDivella on paljon 30-luvun alkupuolella kuin 90-luvun loppupuolellakin syntyneitä tyytyväisiä käyttäjiä – ja tästä laajasta ikähaitarista olemme hyvin ylpeitä!

Iloa kielten oppimiseen – olet juuri nyt oikean ikäinen aloittamaan!

Mona
WordDive-tiimi

LÄHTEET:

(1) Hakuta, Kenji, Bialystok, Ellen & Wiley, Edward (2003). Critical evidence: a test of the critical-period hypothesis for second-language acquisition. Psychological Science, 14(1): 31-38.

(2) Ks. esim. Birdsong, David (Ed.) (1999). Second Language Acquisition and the Critical Period Hypothesis.

(3) Singleton, David & Ryan, Lisa (2004). Language Acquisition: The Age Factor. 2nd edition. Clevedon: Multilingual Matters.

(4) Muñoz, Carmen (2010). On how age affects foreign language learning. Advances in Research on Language Acquisition and Teaching: Selected Papers, 39–49. © 2010 GALA

(5) Ali ,Shamim (2013). Adult Language Learning: Insights, Instructions and Implications. GRIN Verlag.

(6) Smith, Ann F. V. & Strong, Gregory (Eds.) (2009). Adult Language Learners: Context and Innovation. TESOL.