Kuinka selättää pelko puhua vierasta kieltä

Tiedätkö sen tunteen, kun sydämen tykyttäessä kahtasataa mielessäsi vilisee vain verbien taivutusluokkia ja konsukiepre-muistisääntöjä, vaikka suusta pitäisi saada ulos järkevä lause ja vielä mahdollisimman hyvin lausuttuna?

Itselleni tämä on tuttu tunne, kun yritän puhua vierasta kieltä ensimmäisiä kertoja luokkahuoneen ulkopuolella. Varsinkin, jos keskustelukumppanina on natiivipuhuja, jonka pelkään arvioivan jokaista sanaani kuin punakynää heiluttava kieltenopettaja.

Oletko koskaan pohtinut, mistä moinen jännittäminen johtuu?

Omalla kohdallani tilanteet kuitenkin päättyvät lopulta siihen, että tuuletan mielessäni uskallusta avata suu vieraalla kielellä. Ramppikuumeelle ei siis tunnu olevan varsinaista aihetta, mutta silti jännitys saattaa jopa estää käyttämästä vierasta kieltä.

Henna Paakki (2016) on tutkinut 40–62-vuotiaiden suomalaisten englannin kielen puhumista. Vaikeuksia kielen puhumisessa aiheuttavat muun muassa sanaston muistaminen ja tilanteeseen sopivan kielen käyttäminen.

Ongelmia aiheuttavat kuitenkin erityisesti asenteet ja uskomukset.

Tyypillistä on virheiden tai ulkomaalaiseksi leimautumisen pelko, mutta paineita aiheuttavat myös muistot kouluajoilta. Koulutuksen kielioppikeskeisyys ja virheettömyyden korostaminen opetuksessa ovat jättäneet monelle pelon häpeästä ja muiston ankarasta opettajasta. Liika kirjallisen kielen painottaminen luo mielikuvan siitä, että puhutun kielen tulisi olla yhtä täydellistä kieliopiltaan ja rakenteeltaan.

Todellisuudessa taukoja ja virheitä tulee myös äidinkieltä puhuessa.

Myös siitä uskomuksesta, että käytetty kieli heijastaa puhujan ajatusmaailmaa, kannattaa mielestäni pyrkiä eroon. Takelteleva puhe tai satunnaiset virheet eivät vie sinua kuuntelijan silmissä lapsen tasolle, päinvastoin. Usein tuntuu, että edes yritystä arvostetaan, ja minua pidetään fiksuna, koska olen opiskellut kieliä.

Ja sitä paitsi, oletko koskaan pohtinut, että vika ei ehkä edes ole taidoissasi, vaikka keskustelu ei luonnistu?

Tyypillisesti vastuu kommunikoinnin epäonnistumisesta otetaan Paakin tutkimuksen mukaan itselle, vaikka syy voi olla myös esimerkiksi keskustelukumppanin murteessa tai äänenvoimakkuudessa.

Kerran jopa vitsailin irlantilaiselle ystävälleni ”voisitko puhua englantia”, kun en millään saanut selvää mitä hän sanoo, vaikka olin jo useamman kuukauden kuunnellut hänen aksenttiaan opiskelijavaihdon aikana.

 

5 vinkkiä, joiden avulla voit voittaa pelon puhua vierasta kieltä

Ramppikuume saattaa kulkea mukana läpi elämän vierasta kieltä puhuessa, varsinkin jos kieltä käyttää satunnaisesti. Mutta sen ei kannata antaa lannistaa, sillä jännitystä voi oppia hallitsemaan esimerkiksi näillä keinoilla:

 

1. Puhu, puhu ja puhu

Lukemaan oppii lukemalla ja polkupyörää oppii ajamaan vain polkemalla.

Puhu kieltä aina kun siihen on tilaisuus, äläkä perustele muille ja varsinkaan itsellesi, että ”juuri nyt ei ole sopiva hetki” tai ”en ole tarpeeksi valmistautunut”. Itse sorrun tähän turhankin usein, vaikka tiedän, että se vain kasvattaa kynnystä puhua. Todennäköisesti et koskaan ole tarpeeksi valmistautunut, ja yllättävätkin tilanteet voivat lopulta sujua loistavasti, kun et ole stressannut niitä etukäteen.

 

2. Älä pyri täydellisyyteen

Kuten sanottu, virheitä tehdään myös äidinkielessä, eli miksi pyrkisit täydellisyyteen vieraassa kielessä? Kuulija ymmärtää yleensä myös epätäydellisen viestin, lohduttaa englantilaisen filologian lehtori Pekka Lintunen Yle Tieteen (2014) artikkelissa.

Kuvittele seuraava tilanne: Ulkomaalainen turisti pysäyttää sinut kadulla, ja yrittää kysyä sinulta suomeksi, missä on lähin ravintola. Sanat saattavat tulla väärässä järjestyksessä ja ravintola muuttua ravitulaksi, mutta todennäköisesti ymmärrät silti mitä hän sanoo ja olet otettu hänen suomen taidoistaan. Kun itse olet tuo turisti reissullasi, muista tämä fiilis!

3. Ota mukaan myös sanaton viestintä

Elekielellä pärjää yllättävän pitkälle, ja jos mukana on edes jonkintasoista puhetta, voi lopputulos olla tehokas. Usein käsillä viuhtominen tuo ainakin itselleni turvaa antamalla tunteen siitä, että viestini tulee paremmin ymmärretyksi. Hymy on myös kaikki kaikessa, ja puhumista ei kannata ottaa liian vakavasti!

 

4. Valmistaudu

Erityisesti niitä, jotka eivät pidä heittäytymisestä, voi valmistautuminen auttaa pääsemään yli ramppikuumeesta.

Kuten kouluaikoina valmistauduttiin esitelmiin tai suullisiin kielikokeisiin, voi myös keskustelutilanteita harjoitella etukäteen opettelemalla yleisimpiä fraaseja. Voit myös käydä mielessäsi tai ääneen keskusteluja toisella kielellä. Kun toistat esimerkkilauseita ääntämismallin perässä, opit myös ääntämään oikein.

Valmistautuminen auttaa myös kontrolloimaan keskustelua. Tällöin voit ohjata kysymyksilläsi keskustelua niihin aiheisiin, joista olet itse valmis keskustelemaan.

5. Muista: et ole yksin

Ennen kaikkea muista, että et ole ainoa, jota jännittää. Mahdollisesti myös keskustelukumppaniasi hermostuttaa, ja voit vaikka sanoa ääneen, että puhuminen on sinulle jännittävää.

Itse Ruotsissa ensimmäisessä opiskelijavaihdossa ollessani toistin alkuun ruotsalaisille (ehkä suomalaiseen vaatimattomaan tapaan) sitä, että en osaa puhua ruotsia niin hyvin, koska kouluaikoina ei puhumista harjoiteltu paljoa. Kun sanoin tämän kohtalaisen sujuvalla ruotsilla, he ihmettelivät, että miten niin et osaa puhua ruotsia?! Se rohkaisi ainakin puhumaan lisää!

 

Ja lopuksi pidä mielessä: et ole enää kielten tunnilla peruskoulussa, kukaan ei siis naura sinulle tai tule merkkaamaan virheitäsi punakynällä. Ja jos nauraa, hän ei ole aikasi arvoinen.

 

Lähteet

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/29/uskalla-puhua-vieraalla-kielella

http://www.kieliverkosto.fi/article/miksi-englannin-kieli-ei-taivu/

https://www.mezzoguild.com/anxiety/